Kannustava perusturva

(Kirjoitus Ilkassa 8.3.2018) Nykyinen tukijärjestelmä ei kannusta työn vastaanottamiseen. Se on pirstaleinen; yhteensä 140 erilaisen tuen yhteisvaikutukset ja toisensa kumoavat vaikutukset voivat yllättää työntekijän. Ottamalla vastaan pätkätyötä voikin samalla menettää asumistukensa. Nämä kannustinloukut tulisi poistaa.

Tähän on esitetty ratkaisuksi perustuloa, joka korvaisi ehkä 4-5 etuutta, mutta jäljelle jäisi vielä yli sata erilaista nimikettä. Perustulo jaettaisiin automaattisesti kaikille ja rahoitus siihen kerättäisiin palkkaverotusta kiristämällä. Perustulossa ei huomioida yksilöllisiä tarpeita. Niitä ei voida selvittää ministeriön tasolla, joten tilastojen ja keskivertoarvojen pohjalle rakennettu järjestelmä ei välttämättä sovellu kunnolla kenellekään.

Asmo Maanselkä (KD) on kehittänyt realistisen vaihtoehdon, Kannustavan perusturvan, jossa sosiaaliturvan etuudet yhdistyvät yhdeksi tueksi.  Mallin esikuvana on Iso-Britanniassa pilottikäytössä oleva “Universal Credit”.  Siinä tuki maksetaan harkinnanvaraisena, elämäntilanteeseen sidottuna kansalaistilille. Kyseiselle tilille kootaan kaikki saadut työtulot, tuet ja etuudet.  Pienillä tuloilla verotus pysyy alhaalla eikä tuki romahda kerralla. Järjestelmä laskee alkutason jokaiselle tarveharkintaiselle elämäntilanteelle. Siinä huomioidaan mm. lasten lukumäärä sekä asuinpaikkakunta.

Tässä järjestelmässä lyhyenkin työn vastaanottaminen kannattaa aina. Byrokratia helpottuu, kun etuudet yhdistetään ja tukea tarvitsevien ei tarvitse juosta luukulta toiselle. Myös väärinkäytön mahdollisuus poistuu.  Pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asema paranee.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kuvaa Asmo Maanselän (KD) tuoretta kirjaa Kannustava perusturvasanoilla ”hiukset nostattava”. Hiilamo toteaa, että eri intressiryhmistä muodostetut työryhmät eivät ole päässeet lähellekään samaan, mihin Maanselkä mittavassa ja perusteellisessa selvityksessään. Mallia on kiitellyt myös Kelantutkimusjohtaja, professori Olli Kangas. Muutkin puolueet ovat heränneet Maanselän mallille, viimeksi Arto Satonen ja Mari Kiviniemi ovat tarttuneet aiheeseen.

Hiilamoa vielä lainaten ”populistin erottaa vakavasti otettavasta kriitikosta se, että pystyykö hän esittämään vaihtoehtoa nykymallille. Tämän vaatimuksen Maanselkä täyttää hienosti.” Suosittelen lämpimästi tutustumaan Maanselän malliin kd.fi.

Kati Nummensalo, Seinäjoki

Kristillisyyden alasajoa

(Kirjoitus Ilkassa 20.4.2018) Kristillisyyttä ajetaan maassamme tosi ahtaalle. Pieni joukko vapaa-ajattelijoita ja uskonnottomia ajaa niin voimalla agendaansa poistaa kristillisyys kokonaan kouluista ja yhteiskunnasta, että miljoonat kristityt taipuvat hiljaa lähes kaikkeen. Opetushallitus kuuntelee lähinnä ensiksi mainittuja.

Pelko aluehallintovirastoon kanteluista ajaa koulut tekemään varmuuden vuoksi -ratkaisuja, ettei kukaan saa valituksen aihetta. Virsi on lähes lainsuojaton. Perinteen vuoksi Enkeli taivaan ja Suvivirsi saadaan koulun joulu- ja kevätjuhlissa laulaa, mutta siinäpä se melkein sitten onkin.

Samaan aikaan idän uskonnoista tulevat vaikutteet vyöryvät maahamme. Ja ei- en kirjoita nyt islamisaatiosta tässä kohtaa, se on toinen aihe. Puhun idän uskonnoista vaikutteensa saaneista meditaatiosta, mindfulnessista ym. Kristillistä ruokarukousta pidetään kuitenkin nykyisin liian vaarallisena. Puutarhamyymälöissä käyvät kaupaksi buddha-patsaat, mutta Jeesus on täysin poistettu julkisesta katukuvasta. Ettei kukaan vaan loukkaannu.

Onhan Suomessa uskonnonvapaus, myös positiivinen sellainen. On aika pysäyttävä ajatus, jos Suomessa ei enää voitaisi viedä oppilaita adventti- ja pääsiäiskirkkoon. Tottakai on huomioitava uskonnottomat ja muut kuin kristityt oppilaat rinnakkaistilaisuudella, mutta ei kai se nyt ole mikään ongelma?

Kristinuskon sanoma armosta ja huolehtivasta, rakastavasta Taivaan Isästä tuovat turvaa lastemme elämään. Rauhoittuminen ja hartauden kokeminen valmistavat suurten juhlapyhien viettoon. Milloin näistä on tullut niin vaarallisia asioita?

Milloinkohan muuten Suomen tasavallan presidentistä tehdään kantelu aluehallintovirastoon, hänellä kun on ollut tapana toivottaa uudenvuodenpuheessaan Suomen kansalle Jumalan siunausta?

Kati Nummensalo
Seinäjoki

Pidetään kaikki mukana

(Kolumni Eparissa 15.3.) Yhteiskunta on juuri niin sivistynyt, vahva ja menestynyt kuin sen jäsenet ovat. Osa sen jäsenistä hallitsee opiskelun ja työelämän koukerot, mutta kaikki eivät pysy mukana ilman tukea. Elämän alkueväät eivät jakaannu tasan, osaa jäsenistä täytyy yhteiskunnan tukea pitkin elämän matkaa, jotta he pysyvät mukana. Näin viisas yhteiskunta toimii. 

Perheet pärjäävät vaihtelevasti. Toisissa perheissä vanhemmuus on ehjää ja vahvaa, toisissa vanhempien omat vaikeudet ovat niin suuria, että lapsen kasvuun liikenee vanhemmilta vain vähän tukea, jos ollenkaan. Tässä lapsen terveeseen kasvuun tarvitaan yhteiskunnan apua: päiväkodin ja koulun henkilökuntaa, perhe- ja neuvolatyöntekijöitä. Vanhemmatkin tarvitsevat apua näiltä samoilta tahoilta, lisäksi mielenterveys- ja päihdepalvelut voivat hyvinkin olla avainasemassa perheen hyvinvoinnissa. 

Koulussa osa oppilaista oppii kuin itsestään, osa tarvitsee oman opettajan lisäksi laajan ja moniammatillisen tiimin tuen. Pidän tärkeänä erityisopettajien, ohjaajien, kuraattorien ja psykologien työpanosta; heitä täytyy palkata riittävästi. 

Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Heidän auttamisellaan on kiire! Unohtaa ei voi myöskään ikäihmisten ongelmia: yksinäisyyttä, sairauksia, mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Työttömien ryhmä ei ole mikään yhtenäinen joukko, joka on työllistettävissä, kun sopivat työpaikat löytyvät. Osalla on takana niin paljon epäonnistumisia, että epäonnistujan identiteetti on jo muodostunut. Tarvitaan tukea sen vakuuttumiseen, että kelpaa.

Kaikkeen ei tarvita ammattilaisia, budjetointia eikä toimintasuunnitelmia. Toisen ihmisen kohtaamista ja myötätuntoa tarvitsevat kaikki, vahvimmatkin. Ei maksa mitään, kun tavallinen ihminen kysyy toiselta: ”Mitä kuuluu?” ja pysähtyy hetkeksi. Tänään sain surusilmäiseltä puolitutultani tuohon kysymykseeni aran ja ahdistuneen vastauksen työttömyydestä ja sairaudesta. Eihän minulla ihmeellisiä vastauksia eikä ratkaisuja ollut tarjota, mutta jo vartin keskustelun jälkeen kirkas hymy syttyi vastaajan kasvoille; hän oli saanut jakaa huolensa. 

Jokainen on arvokas, lahjakas ja kaunis, mutta kaikille sitä ei ehkä koskaan ole sanottu. Loppuun lainaan Mariskan parin vuoden takaisen Mestaripiirros-laulun sanoja, laulun, joka ikävä kyllä ei kelvannut Suomen kouluihin. ”Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään. Heräs aikaisin, otti kynän käteen, rupes siinä piirtämään. Se kuva oli kaunis, ihme suorastaan.”  

Kati Nummensalo 

Kaupunginvaltuutettu (kd.) 

Seinäjoki

 P

Suomeen tarvitaan vanhuusvaltuutettu

(Kirjoitus Ilkassa 20.7.2018)

Suomessa vanhenemista usein pelätään. Se on tietysti ihan luonnollistakin; nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa vanheneminen kun ei ole erityisen tavoiteltavaa. Jokainen kuitenkin vanhenee joskus ja toivoisin, että yleinen ilmapiiri muuttuisi vanhuksia kunnioittavammaksi. Raha on rajallista, mutta kunnioittaminen ja välittäminen eivät maksa mitään. Lisäksi tarvitaan näkemystä vanhustenhoidon kokonaisuudesta Suomessa.

Vanhukset tarvitsevat oman puolestapuhujansa, vanhusasiainvaltuutetun, joka on erityisesti perehtynyt ikäihmisten arkeen ja näkee kokonaisuuden. Meillähän on Suomessa jo tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutetut. Vanhusväestö kasvaa koko ajan ja elinikä pitenee.

Vanhusasiainvaltuutettu valvoisi vanhustenhoidon tilaa, ottaisi kantaa ja tiedottaisi vanhustenhuollosta eduskuntaa. Nythän valvonta tapahtuu liikaa aluehallintovirastoon tehtyjen kanteluiden kautta, mikä on valitettavaa, sillä silloinhan on jo ilmennyt suuria ongelmia.

Kansalaisaloite.fi -sivulla voi allekirjoittaa aloitteen vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen.

Sieltä voi myös tulostaa lomakkeen sellaiselle, jolla ei ole nettiä käytössä.

Kati Nummensalo
Kaupunginvaltuutettu kd.
Seinäjoki

Julkinen kiista lastenhoidosta

(Julkaistu Eparissa 20.6.2018)

Lastenhoidosta käydään kovaa julkista keskustelua nyt, kun perhevapaauudistus on jäissä ja uutta eduskuntaa ja hallitusta odotellaan muodostettavaksi vajaan vuoden kuluttua. Liikkeellä ovat lasten kotihoidon ja kodin ulkopuolella hoidon kannattajat ja vastustajat monenlaisilla argumenteilla.

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on jo pitkään puhunut alle 2-vuotiaiden lasten kotihoidon eduista ja esimerkiksi kirjassaan ”Pienen lapsen sosiaalisuus” (2012) hän esittää todisteeksi väitteelleen useita toisiaan tukevia tutkimuksia.

Toukokuun alussa VTM, KTM Sirpa Weckströmin julkaiseman väitöskirjan tutkimuksen löydökset osoittivat, ettei pitkäkään lasten kotihoito välttämättä heikennä äidin uranäkymiä (www.utu.fi).

Nämä löydökset eivät vastaa yleisiä olettamuksia lasten kotihoidosta. Valinnanvapautta tukeva lastenhoitopolitiikka näyttäisi vähentävän negatiivista uravaikutusta.

Toukokuun lopussa valmistui Palkansaajien tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus, jossa lasten ajattelutaitojen todetaan olevan paremmat kodin ulkopuolella hoidetuilla lapsilla (YLE 30.5., Ilkka 31.5.).

Kuitenkaan lasten kognitiivisten taitojen ero ei ollut pysyvä. On huomioitava, että Palkansaajien tutkimuslaitoksen toimintaa pyörittää kannatusyhdistys, joka koostuu ammattiliitoista.

Lasten hoidon keskustelua leimaa usein syyllistäminen; näin sen ei saisi olla. Perheiden etuuksissa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä. Kiintiömallit sopivat huonosti perhevapaisiin, koska perheen on saatava itse päättää lastensa hoitomuoto jatkossakin.

Kukaan muu ei voi tietää, mikä kullekin perheelle on sopivin tapa hoitaa lapsensa, ja lastenhoidon tukemisen tulisikin olla tasapuolista, riippumatta perheen valinnasta.

Olin itse kotona hoitamassa neljää lastamme, nyt jo 11-19 –vuotiaat, yhteensä kymmenen vuoden ajan mieheni luodessa uraansa. Saimme silloin kuulla päivittelyä perheemme ratkaisusta. Nyt, kun olen ollut työelämässä vuosia, ja pyrin eduskuntaan, riittää kyselijöitä, miten perheenäiti voi sellaisen ratkaisun tehdä. Kyllä perheet itse tietävät.

Kati Nummensalo
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Seinäjoki