(Kolumni Eparissa 15.3.) Yhteiskunta on juuri niin sivistynyt, vahva ja menestynyt kuin sen jäsenet ovat. Osa sen jäsenistä hallitsee opiskelun ja työelämän koukerot, mutta kaikki eivät pysy mukana ilman tukea. Elämän alkueväät eivät jakaannu tasan, osaa jäsenistä täytyy yhteiskunnan tukea pitkin elämän matkaa, jotta he pysyvät mukana. Näin viisas yhteiskunta toimii. 

Perheet pärjäävät vaihtelevasti. Toisissa perheissä vanhemmuus on ehjää ja vahvaa, toisissa vanhempien omat vaikeudet ovat niin suuria, että lapsen kasvuun liikenee vanhemmilta vain vähän tukea, jos ollenkaan. Tässä lapsen terveeseen kasvuun tarvitaan yhteiskunnan apua: päiväkodin ja koulun henkilökuntaa, perhe- ja neuvolatyöntekijöitä. Vanhemmatkin tarvitsevat apua näiltä samoilta tahoilta, lisäksi mielenterveys- ja päihdepalvelut voivat hyvinkin olla avainasemassa perheen hyvinvoinnissa. 

Koulussa osa oppilaista oppii kuin itsestään, osa tarvitsee oman opettajan lisäksi laajan ja moniammatillisen tiimin tuen. Pidän tärkeänä erityisopettajien, ohjaajien, kuraattorien ja psykologien työpanosta; heitä täytyy palkata riittävästi. 

Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Heidän auttamisellaan on kiire! Unohtaa ei voi myöskään ikäihmisten ongelmia: yksinäisyyttä, sairauksia, mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Työttömien ryhmä ei ole mikään yhtenäinen joukko, joka on työllistettävissä, kun sopivat työpaikat löytyvät. Osalla on takana niin paljon epäonnistumisia, että epäonnistujan identiteetti on jo muodostunut. Tarvitaan tukea sen vakuuttumiseen, että kelpaa.

Kaikkeen ei tarvita ammattilaisia, budjetointia eikä toimintasuunnitelmia. Toisen ihmisen kohtaamista ja myötätuntoa tarvitsevat kaikki, vahvimmatkin. Ei maksa mitään, kun tavallinen ihminen kysyy toiselta: ”Mitä kuuluu?” ja pysähtyy hetkeksi. Tänään sain surusilmäiseltä puolitutultani tuohon kysymykseeni aran ja ahdistuneen vastauksen työttömyydestä ja sairaudesta. Eihän minulla ihmeellisiä vastauksia eikä ratkaisuja ollut tarjota, mutta jo vartin keskustelun jälkeen kirkas hymy syttyi vastaajan kasvoille; hän oli saanut jakaa huolensa. 

Jokainen on arvokas, lahjakas ja kaunis, mutta kaikille sitä ei ehkä koskaan ole sanottu. Loppuun lainaan Mariskan parin vuoden takaisen Mestaripiirros-laulun sanoja, laulun, joka ikävä kyllä ei kelvannut Suomen kouluihin. ”Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, hän ei muuta tehnytkään. Heräs aikaisin, otti kynän käteen, rupes siinä piirtämään. Se kuva oli kaunis, ihme suorastaan.”  

Kati Nummensalo 

Kaupunginvaltuutettu (kd.) 

Seinäjoki

 P