Minun visioni

Minun visioni

Kolumni Eparissa 20.2.2019

Elämässä alkaa jo päästä helpommalla: on vakituinen luokanopettajan virka ja mukava perhe ja lapset jo niin isoja, että omille ja puolison kanssa yhteisille harrastuksillekin jää jo hyvin aikaa. Tai jäisi, jos yksi iso projekti ei haukkaisi isoa osaa ajasta. Voisihan sitä elämäänsä varmaan helpomminkin elää, kuin asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi kaiken kansan arvioitavaksi.

Halu vaikuttaa yhteiskuntaan arvojeni pohjalta on se moottori, joka nostaa joka aamu ylös sängystä ja pitää liikkeellä. Joku viisas on sanonut: “Hanki itsellesi visio, niin elämästäsi ei koskaan tule tylsää.”

Minun visioni on Suomi, jossa heikoimmistakin pidetään huolta. Suomi, jossa äänettömätkin saavat äänen. Suomi, joka uskaltaa pitää kiinni kristillisestä perinnöstään. Suomi, jossa heikolla, pienellä, sairaalla ja vanhallakin on ihmisarvo. Suomi, jossa perheet uskaltavat kasvattaa lapsiaan ja luottaa tulevaisuuteen. Suomi, jossa perhevapaaudistuksessa kuunnellaan perheen ja lapsen etua enemmän kuin markkinataloutta. Suomi, jossa hitaasti oppivallakin on aikaa oppia. Suomi, jossa uskaltaa vanheta, vaikka vanhasta ihmisestä on vaivaa. Vanheta arvokkaasti.

Pidän kiinni visiostani, vaikka se ei aina olisi kaikkien mieleen. En piilottele visiotani. En edes voisi, sillä se on minuun kiinni kasvanut ja näkyy. Se kelpaa, kenelle kelpaa ja jos se kelpaa tarpeeksi monelle, siirryn visioni kanssa keväällä eduskuntaan Arkadianmäelle.

En riisu visiotani siellä. En edes voisi, sillä ei se lähde minusta irti.

Kati Nummensalo
eduskuntavaaliehdokas kd.
Seinäjoki

Olisiko nyt vanhusasiainvaltuutetun aika?

Olisiko nyt vanhusasiainvaltuutetun aika?

(Julkaistu Ilkassa 1.2.2019 ja Seinäjoen Sanomissa 6.2.2019)

Oli pitkä, kuuma kesä. Kristillisdemokraatit keräsivät viime kesänä aktiivisesti nimiä kansalaisaloitteeseen vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen. Aloite sai taakseen 42 000 nimeä, jääden hiukan vajaaksi 50 000:sta vaaditusta, jotta aloite olisi mennyt eduskunnan käsittelyyn. Asiaa vietiin kuitenkin eteenpäin sillä seurauksella, ettei tarvetta nähty tällaiselle viralle.

Puhemies Paula Risikko sanoi, ettei vanhusasiainvaltuutettua tarvita ja vakuutti vanhusasiain valvonnan kyllä hoituvan oikeusasiamiehen toimesta. Ei hoitunut.

Nyt YLE uutisoi Vihreiden Pekka Haaviston tiedotteesta, kuinka Suomeen tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu. Lisäksi hän oli poiminut asioita kyseisestä kansalaisaloitteesta. RKP:n Anna-Maja Henriksson liittyi samaan kuoroon.

Olisiko nyt aika vanhusasiainvaltuutetun toimen perustamiselle, onhan meillä lapsiasiain-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus–, tietosuoja- ja nyt vasta perustettu ruokavaltuutettukin? Yhteiskunnan sivistyksen mittari on, kuinka huolehdimme sen heikoimmista jäsenistä.

Kati Nummensalo

eduskuntavaaliehdokas (kd.)

Seinäjoki