Julkaistu Ilkassa 5.3.2019

Suomessa syntyy nykyään vähemmän lapsia kuin 1800-luvun nälkävuosina. Koska maamme todella tarvitsee uusia suomalaisia, on pohdittava, miten yhteiskunnastamme saadaan perhe- ja lapsiystävällisempi.

Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen ja perheen edun näkökulmasta, eikä markkinatalous edellä. Tähän velvoittaa YK:n Lapsenoikeuksien sopimuskin.

Perheiden etuuksissa on huomioitava työn ja perheen yhteensovittaminen ja työelämän epäsäännöllisyys. Hoidon tarve vaihtelee. Varhaiskasvatuksen laadun on oltava niin hyvää, että perhe uskaltaa luottaa käsiin, jotka heidän rakkaita lapsiaan hoitavat ja ohjaavat.

Perhevapaauudistuksessa ei saa asettaa pakkokiintiöitä lastenhoitoon puolisoiden kesken, vaan perheen on itse saatava tehdä päätökset, kuka lapsia hoitaa. Kotihoidon on oltava mahdollista jatkossakin. Lastenhoitomuodosta päättää perhe itse.

Asenneilmastossakin on parantamisen varaa. Kun lapsi tulee ravintolaan tai lentokoneeseen, hymyilemmekö hänelle vai kurtistammeko kulmiamme? Autammeko perheitä hankalissa elämäntilanteissa?

Lapset ovat maamme rikkaus ja sen pitää näkyä.

Kati Nummensalo
Eduskuntavaaliehdokas (kd.)
Seinäjoki