Uusi vuosi tuo elämän inventaarion

Uusi vuosi tuo elämän inventaarion

(Kolumni julkaistu Eparissa 2.1.2019)

Vuodenvaihteessa tehdään usein pienimuotoista elämän vuosi-inventaariota. Kulunutta vuosi arvioidaan, sitten se kääritään kokoon ja aloitellaan uutta tuorein toivein.

Juuri ennen vuoden vaihtumista on vietetty joulu, joka paljastaa läheisimpien ihmissuhteiden luonteen. Pysähdytään arjen kiireiden jälkeen ja kohdataan lähin väki.

Niissä kohtaamisissa näkyy, miten vuoden aikana on kohdattu. Paljastuu läheisyyttä, iloa toisista, näkemisen riemua. Paljastuu myös vanhoja ja tuoreempia haavoja ja loukkauksia. Ehkä esiin tulee myös riippuvuuksia päihteistä, työstä tai vaikka peleistä, jotka ohittavat vaatimuksissaan kyvyn olla läsnä.

Eikä kaikilla ole monta ihmistä tai edes yhtä, jota kohdata. Joulu tulee ja menee.

Uudenvuoden lupaukset kielivät tahdosta tehdä jotain toisin. Ihmissuhteissa ja terveellisemmissä elämäntavoissa tavoitellaan parempaa elämää.

Onnellisuuden tavoittelu ohjaa pyrkimyksiämme. Joskus voi näyttää siltä, että toisilla onni on helpommin saavutettavissa. Kukaan ei kuitenkaan pysty näkemään, mistä toinen on joutunut luopumaan ja mitä ilman on opetellut tulemaan toimeen. Joku katsoo kaihoten sitä, mitä sinulla on, jota et itse osaa arvostaa – se kun on sinulle itsestäänselvyys.

Tärkeintä, mitä itse olen oppinut onnesta, on elämän asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja sisäisen rauhan tavoittelu kaikissa valinnoissa. Oppia olemaan kiitollinen siitä, mitä on. Kun tekee parhaansa, se riittää. Ja että monet asiat ovat korjattavissa. Armon vastaanottaminen ja sen jakaminen muille. Kuka tässä täydellinen on?

Tämä viisas rukous on kestänyt aikaa jo vuosisadan verran: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Onnellista uutta vuotta 2019!

Kati Nummensalo

Ammatilliseen koulutukseen lisäresursseja

Ammatilliseen koulutukseen lisäresursseja

(Julkaistu Ilkassa ja Pohjalaisessa joulukuussa 2018)

Ammatillisen koulutuksen uudistus on johtanut vakaviin ongelmiin. Puutteellisten resurssien vuoksi lähiopetusta on jouduttu vähentämään niin, etteivät nuoret saa riittävää tukea koulunkäyntiinsä herkässä aikuiseksi kasvamisen vaiheessa.

Hyvinvointikertomuksissa on jo pitkään näkynyt suuret hyvinvointierot ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä. Liikunta-, ruokailu- ja unitottumuksissa sekä päihteidenkäytössä ammattikoulua käyvillä on keskimäärin epäterveellisemmät elämäntavat kuin lukiolaisilla. Nyt oletetaan, että ammattiin opiskelevat ottaisivat yhtäkkiä itse suuremman vastuun opiskeluistaan.

Yrityksille on sysätty lisävastuuta nuorten harjoittelun aikaisesta oppimisesta. Yrityksillä on vain rajallisesti aikaa opettaa ja ohjata nuorta, jolla on vielä puutteelliset tiedot ja taidot tulevasta ammatistaan.

Yhtenä hankaluutena on ollut myös ennakoimattomuus: koulutuskuntayhtymät eivät ole tienneet ajoissa tulevasta rahoituksestaan, joten sopeuttamistoimet on pitänyt tehdä äkkiä, lyhyellä aikavälillä.

Maamme tarvitsee hyvin ammattinsa osaavia henkilöitä; tämä on hyvä pitää mielessä, kun mietitään yritysten kilpailukykyä ja esimerkiksi hoivapalveluiden laatua. Siksi ammatillisen koulutuksen resurssit on saatava kuntoon.

Kati Nummensalo

eduskuntavaaliehdokas kd.

Seinäjoki

Barnvänligare Finland

Barnvänligare Finland

(Julkaistu Vasabladetissa 20.12.2019) Nativiteten har sjunkit i sju år i rad nu och antalet födda har inte varit så lågt sedan nödåret 1868. Nativiteten har även tidigare varierat i Finland, men nu är den sjunkande nativiteten oroväckande eftersom vi kommer att ha så få skattebetalare om 20 år, men allt fler pensionärer.

Pensionärerna har byggt landet, där vi lever och de har rätt att åldras med värdighet. Problemet är bara att det verkar som att vi i framtiden inte har så mycket folk som betalar skatter.

Vi måste göra Finland barnvänligare, så att människorna vill skaffa barn i vårt samhälle. Man kan
ofta märka skuldbeläggande tonfall mot familjerna: mammorna är borta för länge från jobbet och
deras karriärmöjligheter försämras, barnen är sjuka och föräldrarna måste stanna hemma för att
sköta dem, barnen är högljudda i flygplan och restauranger, barnen har ett stort ekologiskt fotavtryck och så vidare. Det är ju klart att sådant tonfall gör livet svårare för familjer.

Reformen av familjeledigheten är en av de viktigaste strukturella reformerna. Den kommer att
påverka familjernas vardag och arbetslivet. Familjeledigheterna ska reformeras på ett sätt som utgår från barnens och familjernas välbefinnande.

Jag stöder inte modeller, som ökar samhällets kontroll över familjerna. I stället för kvotlösningar borde man utveckla Dagens familjeledighetssystem på ett sätt som ökar familjernas valfrihet och
gör barnfamiljernas vardag smidigare.

Vi alla måste också tåla barnens stökighet och visa att barnen är välkomna i samhället. I stället för att rynka på ögonbrynen när ett barn kommer in i restaurangen, kan vi kanske titta på barnet och säga ”hej” och till och med le lite.

Kati Nummensalo

Naisvoimia – mikä perintö!

Naisvoimia – mikä perintö!

(Julkaistu kolumnina Eparissa 14.11.2018)

Muistelimme pyhäinpäivänä meitä edeltäviä sukupolvia.

Mummani, tuo vahva pohjalaisnainen. Rakasti meitä lapsenlapsia laittamalla kaalikääryleitä, joista söimme sisustat. Ottamalla mukaan bingoon, jossa huolehti meidänkin bingolapuistamme, kun emme ehtineet etsiä oikeita numeroita. Voitot saimme me. Vei pesulaansa töihin viikkaamaan yhdessä lakanoita. Palkaksi tuli oikeaa rahaa.

Kyllä, hänellä oli oma pesula. Sitä ennen hänellä oli muoviliike. Se oli jotain uraauurtavaa, se. Sen ajan lasten unelmamaailma leluineen ja tavaroineen. Puolisonsa, paappani suvussa kyllä kulki metallialan iso sukuyritys, mutta mummallani oli oma yritys. Kaksi. Eläkkeelle hän ei malttanut jäädä.

Toinen isoäitini, tuo herkkä, mutta periksiantamaton nainen Etelä-Karjalasta. Kuuromykkä, kuten puolisonsakin, isoisäni. Asuivat Itä-Suomessa pienessä mökissä järven rannalla. Saivat viisi lasta, joista kaksi nuorinta sen ajan, 50-luvun, lastensuojelu vei heiltä pois. Ei kerrottu minne, kun ei siihen aikaan ollut tapana. Ei siihen aikaan muutenkaan vaivauduttu kauheasti kuuromykkien kanssa kommunikoimaan eikä heidän ihmisarvoaan kummoisena pidetty.

Isoäitini etsi näitä nuorimpia, rakkaita tyttöjään vuosikausia. Kirjoitti lapulle heidän nimensä, otti tyttärensä tulkiksi ja lähti bussilla uudelleen ja uudelleen. Kulki, etsi ja kyseli. Etsi, kunnes löysi. Ei alistunut arvottomuuteen.

Hän löysi lähes aikuisiksi kasvaneet tyttönsä toiselta puolelta Suomea, Pohjanmaalta. Tytöt asuivat sijaisperheessään aikuisiksi asti, mutta yhteys biologisiin vanhempiin ja sisaruksiin oli syntynyt. Näistä kahdesta tytöstä tuli minun äitini ja kummitätini.

Tämä kuuromykkä isoäitini rakasti meitä lapsenlapsia ottamalla mukaan kauppa-autolle, josta saimme omenalimsaa. Petaamalla jännittävään piha-aittaan pedit ja halaamalla joka käänteessä. Ei siinä sanoja tarvittu.

Naisvoimia Länsi-Suomesta ja Itä-Suomesta: läpi vaikka harmaan kiven. Mikä perintö!

Kati Nummensalo
kaupunginvaltuutettu kd.
Seinäjoki

Rakkautta ja rajoja maahanmuuttoon

(Julkaistu Ilkassa ja Pohjalaisessa lokakuussa 2018)

Maahanmuutto puhuttaa meillä ja maailmalla, eikä se ole mikään yksinkertainen asia. Siinä tarvitaan sekä rakkautta että rajoja. Jotta voimme auttaa oikeasti apua tarvitsevia, on lieveilmiöitä torjuttava.

Suomen tulee ottaa kohtuullinen määrä YK:n pakolaisstatuksen saaneita kiintiöpakolaisia vuosittain. Turvapaikanhakijoiden taustat taas tulee tutkia tarkasti, mutta nykyistä nopeammin.

Kiintiöpakolaiset ja myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat täytyy kotouttaa huolellisesti, edellyttää kielikursseja, työnhakua aikanaan ja moitteetonta kansalaisuutta. Turvapaikanhakijathan eivät ole maahanmuuttajia, vaan vasta myönteisen päätöksen saaneet saavat pakolaisstatuksen ja heitä oli vain murto-osa esimerkiksi vuoden 2015 kansainvaelluksessa.

Olemme itse kotoutumisen apuna ottamalla maahanmuuttajat täysivaltaisiksi jäseniksemme yhteiskunnassamme: osaksi työelämää ja harrastus-, seurakunta- ja yhdistysporukoihin.

Kehitysyhteistyön määrärahat tulisi nostaa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomalaiset kehitysyhteistyöprojektit ovat pääsääntöisesti vaikuttavia ja laadukkaita ja auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia omissa kotimaissaan.

Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden täytyy poistua maasta nopeasti. Karkotusprosesseja on nopeutettava. Aino Pennasen kaltainen, omavaltainen toiminta ei ole hyväksyttävää. EU:n ulkorajojen valvontaa on vahvistettava.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maailmanlaajuisesti kristittyjen pakolaisten asemaan, sillä he joutuvat muslimivaltaisissa maissa usein syrjityiksi pyrkiessään pakolaisleireille ja joutuvat usein pakomatkallaan surmatuiksi. Kristityt ovat maailman vainotuin ryhmä, tiesittekö sen?

Meidän täytyy Suomessa arvostaa omia juuriamme. Kristillinen perintömme on voimavaramme sekä lainsäädäntömme ja arvomaailmamme perusta; se on muualta muuttaneidenkin hyväksyttävä. Muiden uskontojen edustajien on hyväksyttävä maamme sukupuolten välinen tasa-arvo ja demokratia, jos haluavat täällä asua.

Kati Nummensalo

Eduskuntavaaliehdokas (kd.)

Seinäjoki