Kati Nummensalo | maalis 31, 2019
(Julkaistu Seinäjoen Sanomissa 27.3. ja Ilkassa 30.3.)
Miten toimitaan sosiaali- ja terveysuudistuksen kaatumisen jälkeen? Suuret rakenteelliset uudistukset on maltettava valmistella parlamentaarisesti, kaikkia puolueita kuunnellen, sillä neljän vuoden vaalikausi on kovin lyhyt parin puolueen yksipuolisen, poliittisen hyödyn saavuttamiseen.
Muutokset on toteutettava vaiheittain ja korjattava vain se,
mikä on rikki. Turhat koplaukset maakuntahallinnosta ja yksityistämisestä
saivatkin mennä. Sote-uudistus tulee
toteuttaa soten ehdoilla.
Mitä sitten pitää korjata? Ihmisten täytyy saada saman
tasoiset sosiaali-ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. On voitava
luottaa siihen, että sairastunut pääsee kohtuullisessa ajassa lääkäriin ja että
vanhukset ja vammaiset saavat tarvitsemansa tuen. Palvelu voidaan toteuttaa
julkisena tuotantona tai täydentää hallitusti yksityisellä palvelulla
palvelusetelillä.
Sote-alueet voivat olla peruskuntia suuremmat. Kun perus- ja
erityistason palvelut ovat molemmat saman sote-alueen järjestämisvastuulla,
integraatio toteutuu parhaiten. Kuntia täytyy kuulla järjestämisessä.
Riittävä valvonta ja selkeät pelisäännöt hoivapalveluihin
ovat varmasti jokaisella puolueella asialistan kärjessä ja hyvä niin. Nyt vain
eteenpäin.
Kati Nummensalo
eduskuntavaaliehdokas kd.
Seinäjoki
Kati Nummensalo | maalis 5, 2019
Julkaistu Ilkassa 5.3.2019
Suomessa syntyy nykyään vähemmän lapsia kuin 1800-luvun nälkävuosina. Koska maamme todella tarvitsee uusia suomalaisia, on pohdittava, miten yhteiskunnastamme saadaan perhe- ja lapsiystävällisempi.
Perhepoliittiset ratkaisut on tehtävä ensisijaisesti lapsen
ja perheen edun näkökulmasta, eikä markkinatalous edellä. Tähän velvoittaa YK:n
Lapsenoikeuksien sopimuskin.
Perheiden etuuksissa on huomioitava työn ja perheen
yhteensovittaminen ja työelämän epäsäännöllisyys. Hoidon tarve vaihtelee.
Varhaiskasvatuksen laadun on oltava niin hyvää, että perhe uskaltaa luottaa
käsiin, jotka heidän rakkaita lapsiaan hoitavat ja ohjaavat.
Perhevapaauudistuksessa ei saa asettaa pakkokiintiöitä
lastenhoitoon puolisoiden kesken, vaan perheen on itse saatava tehdä päätökset,
kuka lapsia hoitaa. Kotihoidon on oltava mahdollista jatkossakin.
Lastenhoitomuodosta päättää perhe itse.
Asenneilmastossakin on parantamisen varaa. Kun lapsi tulee
ravintolaan tai lentokoneeseen, hymyilemmekö hänelle vai kurtistammeko
kulmiamme? Autammeko perheitä hankalissa elämäntilanteissa?
Lapset ovat maamme rikkaus ja sen pitää näkyä.
Kati Nummensalo
Eduskuntavaaliehdokas (kd.)
Seinäjoki
Kati Nummensalo | helmi 21, 2019
Kolumni Eparissa 20.2.2019
Elämässä alkaa jo päästä helpommalla: on vakituinen luokanopettajan virka ja mukava perhe ja lapset jo niin isoja, että omille ja puolison kanssa yhteisille harrastuksillekin jää jo hyvin aikaa. Tai jäisi, jos yksi iso projekti ei haukkaisi isoa osaa ajasta. Voisihan sitä elämäänsä varmaan helpomminkin elää, kuin asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi kaiken kansan arvioitavaksi.
Halu vaikuttaa yhteiskuntaan arvojeni pohjalta on se moottori, joka nostaa joka aamu ylös sängystä ja pitää liikkeellä. Joku viisas on sanonut: “Hanki itsellesi visio, niin elämästäsi ei koskaan tule tylsää.”
Minun visioni on Suomi, jossa heikoimmistakin pidetään huolta. Suomi, jossa äänettömätkin saavat äänen. Suomi, joka uskaltaa pitää kiinni kristillisestä perinnöstään. Suomi, jossa heikolla, pienellä, sairaalla ja vanhallakin on ihmisarvo. Suomi, jossa perheet uskaltavat kasvattaa lapsiaan ja luottaa tulevaisuuteen. Suomi, jossa perhevapaaudistuksessa kuunnellaan perheen ja lapsen etua enemmän kuin markkinataloutta. Suomi, jossa hitaasti oppivallakin on aikaa oppia. Suomi, jossa uskaltaa vanheta, vaikka vanhasta ihmisestä on vaivaa. Vanheta arvokkaasti.
Pidän kiinni visiostani, vaikka se ei aina olisi kaikkien mieleen. En piilottele visiotani. En edes voisi, sillä se on minuun kiinni kasvanut ja näkyy. Se kelpaa, kenelle kelpaa ja jos se kelpaa tarpeeksi monelle, siirryn visioni kanssa keväällä eduskuntaan Arkadianmäelle.
En riisu visiotani siellä. En edes voisi, sillä ei se lähde minusta irti.
Kati Nummensalo
eduskuntavaaliehdokas kd.
Seinäjoki
Kati Nummensalo | helmi 1, 2019
(Julkaistu Ilkassa 1.2.2019 ja Seinäjoen Sanomissa 6.2.2019)
Oli pitkä, kuuma kesä. Kristillisdemokraatit keräsivät viime kesänä aktiivisesti nimiä kansalaisaloitteeseen vanhusasiainvaltuutetun saamiseksi Suomeen. Aloite sai taakseen 42 000 nimeä, jääden hiukan vajaaksi 50 000:sta vaaditusta, jotta aloite olisi mennyt eduskunnan käsittelyyn. Asiaa vietiin kuitenkin eteenpäin sillä seurauksella, ettei tarvetta nähty tällaiselle viralle.
Puhemies Paula Risikko sanoi, ettei vanhusasiainvaltuutettua
tarvita ja vakuutti vanhusasiain valvonnan kyllä hoituvan oikeusasiamiehen
toimesta. Ei hoitunut.
Nyt YLE uutisoi Vihreiden Pekka Haaviston tiedotteesta,
kuinka Suomeen tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu. Lisäksi hän oli poiminut
asioita kyseisestä kansalaisaloitteesta. RKP:n Anna-Maja Henriksson liittyi
samaan kuoroon.
Olisiko nyt aika vanhusasiainvaltuutetun toimen perustamiselle,
onhan meillä lapsiasiain-, tasa-arvo-, yhdenvertaisuus–, tietosuoja- ja nyt
vasta perustettu ruokavaltuutettukin? Yhteiskunnan sivistyksen mittari on,
kuinka huolehdimme sen heikoimmista jäsenistä.
Kati Nummensalo
eduskuntavaaliehdokas (kd.)
Seinäjoki
Kati Nummensalo | tammi 24, 2019
Julkaistu Pohjalaisessa 24.1.2019 ja Ilkassa 25.1.2019
Helsingissä Messukeskuksessa pidetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna Educa-messut, joka on suurin opetus- ja kasvatusalan tapahtuma Suomessa. Ohjelmassa on luentoja ja suuri näytteilleasettajien joukko.
Aito avioliitto –yhdistys oli varannut ja saanut paikan
messuilta näytteilleasettajana. Kyseinen yhdistys on kansalaisjärjestö, joka
osallistuu aktiivisesti moniarvoisessa yhteiskunnassa käytävään keskusteluun
tavoitteenaan saada kuuluviin myös klassinen avioliittonäkemys avioliitosta
miehen ja naisen välisenä liittona. Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää
lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua
mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan. Tyttöjä pitää saada sanoa tytöiksi
ja poikia pojiksi.
Kävi kuitenkin niin, että yhtäkkiä Aito avioliitto ry:n
osallistumista kritisoitiin ja sen seurauksena tapahtumajärjestäjä (Suomen
messut ja Opettajien ammattijärjestö OAJ) painoi paniikkinappulaa. Aito
avioliitto ry:n oikeus osallistua messuille evättiin kohun seurauksena. Mitä
pelkuruutta!
Huomatkaa, että Seta ry saa edelleen luvan osallistua
messuille näytteilleasettajana. On hyvin erikoista, että Seta ry saa olla
Educa-messuilla ja Aito avioliitto ry ei. Seta keskittyy klassisen
avioliittonäkemyksen poikkeamiin ja ajaa avoimesti ja määrätietoisesti
sukupuolien moninaisuutta, jota laki ei edes tunne. Suomessa on
sosiaaliturvatunnukset kahdelle sukupuolelle. OAJ:n pitäisi huomioida molempia
järjestöjä kannattavat jäsenensä, mutta nyt se suosii toisia ja hylkää toiset. On
myös huomioitava, että tämän päätöksen seurauksena ne perheet, joiden
näkemykset ovat Aito avioliitto ry:n mukaisia, jätetään huomioimatta, sillä
heidänkin lapsensa käyvät koulua. Väitänpä, että suurin osa on edelleen sitä
mieltä, että sukupuolia on kaksi.
Aito avioliitto ry:tä syytetään syrjimisestä, mutta
avioliiton rajaaminen vain miehen ja naisen väliseksi ei ole perustuslain eikä
EU:n ihmisoikeussopimusten vastaista syrjintää. Laki rekisteröidystä
parisuhteesta ottaa lain mukaan huomioon samaa sukupuolta olevien oikeudet
riittävällä tavalla. Sukupuolten sisällä voi
olla moninaisuutta, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että sukupuolia on kaksi.
Aito avioliitto ry:n kannanotot eivät ole ristiriidassa
opetussuunnitelman kanssa, vaikka liberaalit vetoavat ”Tasa-arvo on taitolaji”
–oppaaseen (johon oli muuten otettu Seta neuvonantajaksi). Täytyy pitää
erillään opetussuunnitelma ja oheismateriaali, varsinkin kun oheismateriaali on
ideologisesti kantaaottavaa.
Suomessa on meneillään laaja sananvapauden
kaventamispyrkimys, eikä tämä ole ainoa aihepiiri, jossa kriittiset mielipiteet
tulkitaan vihapuheeksi ja ne pyritään hiljentämään. Ei ole kuitenkaan
suunnitelmissani hiljentyä.
Kati Nummensalo
Seinäjoki
Kati Nummensalo | tammi 2, 2019
(Kolumni julkaistu Eparissa 2.1.2019)
Vuodenvaihteessa tehdään usein pienimuotoista elämän vuosi-inventaariota. Kulunutta vuosi arvioidaan, sitten se kääritään kokoon ja aloitellaan uutta tuorein toivein.
Juuri ennen vuoden vaihtumista on vietetty joulu, joka paljastaa läheisimpien ihmissuhteiden luonteen. Pysähdytään arjen kiireiden jälkeen ja kohdataan lähin väki.
Niissä kohtaamisissa näkyy, miten vuoden aikana on kohdattu. Paljastuu läheisyyttä, iloa toisista, näkemisen riemua. Paljastuu myös vanhoja ja tuoreempia haavoja ja loukkauksia. Ehkä esiin tulee myös riippuvuuksia päihteistä, työstä tai vaikka peleistä, jotka ohittavat vaatimuksissaan kyvyn olla läsnä.
Eikä kaikilla ole monta ihmistä tai edes yhtä, jota kohdata. Joulu tulee ja menee.
Uudenvuoden lupaukset kielivät tahdosta tehdä jotain toisin. Ihmissuhteissa ja terveellisemmissä elämäntavoissa tavoitellaan parempaa elämää.
Onnellisuuden tavoittelu ohjaa pyrkimyksiämme. Joskus voi näyttää siltä, että toisilla onni on helpommin saavutettavissa. Kukaan ei kuitenkaan pysty näkemään, mistä toinen on joutunut luopumaan ja mitä ilman on opetellut tulemaan toimeen. Joku katsoo kaihoten sitä, mitä sinulla on, jota et itse osaa arvostaa – se kun on sinulle itsestäänselvyys.
Tärkeintä, mitä itse olen oppinut onnesta, on elämän asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen ja sisäisen rauhan tavoittelu kaikissa valinnoissa. Oppia olemaan kiitollinen siitä, mitä on. Kun tekee parhaansa, se riittää. Ja että monet asiat ovat korjattavissa. Armon vastaanottaminen ja sen jakaminen muille. Kuka tässä täydellinen on?
Tämä viisas rukous on kestänyt aikaa jo vuosisadan verran: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”
Onnellista uutta vuotta 2019!
Kati Nummensalo
