Ammatilliseen koulutukseen lisäresursseja

Ammatilliseen koulutukseen lisäresursseja

(Julkaistu Ilkassa ja Pohjalaisessa joulukuussa 2018)

Ammatillisen koulutuksen uudistus on johtanut vakaviin ongelmiin. Puutteellisten resurssien vuoksi lähiopetusta on jouduttu vähentämään niin, etteivät nuoret saa riittävää tukea koulunkäyntiinsä herkässä aikuiseksi kasvamisen vaiheessa.

Hyvinvointikertomuksissa on jo pitkään näkynyt suuret hyvinvointierot ammattikoululaisten ja lukiolaisten välillä. Liikunta-, ruokailu- ja unitottumuksissa sekä päihteidenkäytössä ammattikoulua käyvillä on keskimäärin epäterveellisemmät elämäntavat kuin lukiolaisilla. Nyt oletetaan, että ammattiin opiskelevat ottaisivat yhtäkkiä itse suuremman vastuun opiskeluistaan.

Yrityksille on sysätty lisävastuuta nuorten harjoittelun aikaisesta oppimisesta. Yrityksillä on vain rajallisesti aikaa opettaa ja ohjata nuorta, jolla on vielä puutteelliset tiedot ja taidot tulevasta ammatistaan.

Yhtenä hankaluutena on ollut myös ennakoimattomuus: koulutuskuntayhtymät eivät ole tienneet ajoissa tulevasta rahoituksestaan, joten sopeuttamistoimet on pitänyt tehdä äkkiä, lyhyellä aikavälillä.

Maamme tarvitsee hyvin ammattinsa osaavia henkilöitä; tämä on hyvä pitää mielessä, kun mietitään yritysten kilpailukykyä ja esimerkiksi hoivapalveluiden laatua. Siksi ammatillisen koulutuksen resurssit on saatava kuntoon.

Kati Nummensalo

eduskuntavaaliehdokas kd.

Seinäjoki

Barnvänligare Finland

Barnvänligare Finland

(Julkaistu Vasabladetissa 20.12.2019) Nativiteten har sjunkit i sju år i rad nu och antalet födda har inte varit så lågt sedan nödåret 1868. Nativiteten har även tidigare varierat i Finland, men nu är den sjunkande nativiteten oroväckande eftersom vi kommer att ha så få skattebetalare om 20 år, men allt fler pensionärer.

Pensionärerna har byggt landet, där vi lever och de har rätt att åldras med värdighet. Problemet är bara att det verkar som att vi i framtiden inte har så mycket folk som betalar skatter.

Vi måste göra Finland barnvänligare, så att människorna vill skaffa barn i vårt samhälle. Man kan
ofta märka skuldbeläggande tonfall mot familjerna: mammorna är borta för länge från jobbet och
deras karriärmöjligheter försämras, barnen är sjuka och föräldrarna måste stanna hemma för att
sköta dem, barnen är högljudda i flygplan och restauranger, barnen har ett stort ekologiskt fotavtryck och så vidare. Det är ju klart att sådant tonfall gör livet svårare för familjer.

Reformen av familjeledigheten är en av de viktigaste strukturella reformerna. Den kommer att
påverka familjernas vardag och arbetslivet. Familjeledigheterna ska reformeras på ett sätt som utgår från barnens och familjernas välbefinnande.

Jag stöder inte modeller, som ökar samhällets kontroll över familjerna. I stället för kvotlösningar borde man utveckla Dagens familjeledighetssystem på ett sätt som ökar familjernas valfrihet och
gör barnfamiljernas vardag smidigare.

Vi alla måste också tåla barnens stökighet och visa att barnen är välkomna i samhället. I stället för att rynka på ögonbrynen när ett barn kommer in i restaurangen, kan vi kanske titta på barnet och säga ”hej” och till och med le lite.

Kati Nummensalo

Naisvoimia – mikä perintö!

Naisvoimia – mikä perintö!

(Julkaistu kolumnina Eparissa 14.11.2018)

Muistelimme pyhäinpäivänä meitä edeltäviä sukupolvia.

Mummani, tuo vahva pohjalaisnainen. Rakasti meitä lapsenlapsia laittamalla kaalikääryleitä, joista söimme sisustat. Ottamalla mukaan bingoon, jossa huolehti meidänkin bingolapuistamme, kun emme ehtineet etsiä oikeita numeroita. Voitot saimme me. Vei pesulaansa töihin viikkaamaan yhdessä lakanoita. Palkaksi tuli oikeaa rahaa.

Kyllä, hänellä oli oma pesula. Sitä ennen hänellä oli muoviliike. Se oli jotain uraauurtavaa, se. Sen ajan lasten unelmamaailma leluineen ja tavaroineen. Puolisonsa, paappani suvussa kyllä kulki metallialan iso sukuyritys, mutta mummallani oli oma yritys. Kaksi. Eläkkeelle hän ei malttanut jäädä.

Toinen isoäitini, tuo herkkä, mutta periksiantamaton nainen Etelä-Karjalasta. Kuuromykkä, kuten puolisonsakin, isoisäni. Asuivat Itä-Suomessa pienessä mökissä järven rannalla. Saivat viisi lasta, joista kaksi nuorinta sen ajan, 50-luvun, lastensuojelu vei heiltä pois. Ei kerrottu minne, kun ei siihen aikaan ollut tapana. Ei siihen aikaan muutenkaan vaivauduttu kauheasti kuuromykkien kanssa kommunikoimaan eikä heidän ihmisarvoaan kummoisena pidetty.

Isoäitini etsi näitä nuorimpia, rakkaita tyttöjään vuosikausia. Kirjoitti lapulle heidän nimensä, otti tyttärensä tulkiksi ja lähti bussilla uudelleen ja uudelleen. Kulki, etsi ja kyseli. Etsi, kunnes löysi. Ei alistunut arvottomuuteen.

Hän löysi lähes aikuisiksi kasvaneet tyttönsä toiselta puolelta Suomea, Pohjanmaalta. Tytöt asuivat sijaisperheessään aikuisiksi asti, mutta yhteys biologisiin vanhempiin ja sisaruksiin oli syntynyt. Näistä kahdesta tytöstä tuli minun äitini ja kummitätini.

Tämä kuuromykkä isoäitini rakasti meitä lapsenlapsia ottamalla mukaan kauppa-autolle, josta saimme omenalimsaa. Petaamalla jännittävään piha-aittaan pedit ja halaamalla joka käänteessä. Ei siinä sanoja tarvittu.

Naisvoimia Länsi-Suomesta ja Itä-Suomesta: läpi vaikka harmaan kiven. Mikä perintö!

Kati Nummensalo
kaupunginvaltuutettu kd.
Seinäjoki

Rakkautta ja rajoja maahanmuuttoon

(Julkaistu Ilkassa ja Pohjalaisessa lokakuussa 2018)

Maahanmuutto puhuttaa meillä ja maailmalla, eikä se ole mikään yksinkertainen asia. Siinä tarvitaan sekä rakkautta että rajoja. Jotta voimme auttaa oikeasti apua tarvitsevia, on lieveilmiöitä torjuttava.

Suomen tulee ottaa kohtuullinen määrä YK:n pakolaisstatuksen saaneita kiintiöpakolaisia vuosittain. Turvapaikanhakijoiden taustat taas tulee tutkia tarkasti, mutta nykyistä nopeammin.

Kiintiöpakolaiset ja myönteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat täytyy kotouttaa huolellisesti, edellyttää kielikursseja, työnhakua aikanaan ja moitteetonta kansalaisuutta. Turvapaikanhakijathan eivät ole maahanmuuttajia, vaan vasta myönteisen päätöksen saaneet saavat pakolaisstatuksen ja heitä oli vain murto-osa esimerkiksi vuoden 2015 kansainvaelluksessa.

Olemme itse kotoutumisen apuna ottamalla maahanmuuttajat täysivaltaisiksi jäseniksemme yhteiskunnassamme: osaksi työelämää ja harrastus-, seurakunta- ja yhdistysporukoihin.

Kehitysyhteistyön määrärahat tulisi nostaa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomalaiset kehitysyhteistyöprojektit ovat pääsääntöisesti vaikuttavia ja laadukkaita ja auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia omissa kotimaissaan.

Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden täytyy poistua maasta nopeasti. Karkotusprosesseja on nopeutettava. Aino Pennasen kaltainen, omavaltainen toiminta ei ole hyväksyttävää. EU:n ulkorajojen valvontaa on vahvistettava.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä maailmanlaajuisesti kristittyjen pakolaisten asemaan, sillä he joutuvat muslimivaltaisissa maissa usein syrjityiksi pyrkiessään pakolaisleireille ja joutuvat usein pakomatkallaan surmatuiksi. Kristityt ovat maailman vainotuin ryhmä, tiesittekö sen?

Meidän täytyy Suomessa arvostaa omia juuriamme. Kristillinen perintömme on voimavaramme sekä lainsäädäntömme ja arvomaailmamme perusta; se on muualta muuttaneidenkin hyväksyttävä. Muiden uskontojen edustajien on hyväksyttävä maamme sukupuolten välinen tasa-arvo ja demokratia, jos haluavat täällä asua.

Kati Nummensalo

Eduskuntavaaliehdokas (kd.)

Seinäjoki

Maan hiljaiset

(Kolumni Eparissa 26.9.2018)

Kauppareissuilla käyn usein parhaat yhteiskunnalliset keskustelut. Kai tämä tuulen tuivertama, arkisesti pukeutunut päättäjä, jolla on kärryssä jauhelihaa, maitoa ja tomaattia, on silloin lähestyttävimmillään.

Tänään minut pysäytti tuttuni, joka kysyi, miten kaupungin budjetti huomioi maan heikot ja hiljaiset. Miten lapsi saa erityisopetusta, kuraattorin ja lastensuojelun palveluita? Vastasin, että lakisääteiset palvelut juuri ja juuri toteutuvat.

Hän jatkoi: “Onko kaiken pakko olla niin komiaa, voisiko kaupunki hiukan himmata ja keskittyä peruspalveluihin?” Vastasin, että kannatan keskitietä. Kaupungin täytyy kehittyä ja kasvaa, jotta pysymme tulevaisuudessakin mukana kovassa kilpailussa yritysten ja asukkaiden sijoittumisessa. Mutta entistä suurempaa huomiota täytyisi kiinnittää hyvinvointipalveluihin. Ja ihmisen selviytymispalveluihin. Meillä asuu väkeä, joka juuri ja juuri selviytyy. Kunnes ei enää selviydy.

Kaikkein hiljaisimpia puolustaa vain harva. Kaikkein hiljaisimpia ovat ne pienistä pienimmät, joiden elämä päättyy äidin kohdussa. Ulkoministerimme puolusti, ja joutui vastaamaan “kauheasta asenteestaan”. Onko tässä maassa juuri enää tilaa omalletunnolle?

Terveydenhoitajaystäväni kertoo itkuista, joita suomalaiset kätilöt itkevät, kun abortoitu sikiö haukkoo hädissään henkeään kaarimaljassa jätettynä kuolemaan. Kaarimaljaan huuhteluhuoneeseen.

Hän kertoo unista, joita kätilöt näkevät, joissa kädet on tahrittu vereen, eivätkä ne millään puhdistu.

En minä yleistä, syyllistä enkä määrää kenenkään mielipidettä. Mutta soisin, että hiljaisimmista hiljaisimpiakin saisi vielä puolustaa. Ainakin hetken vielä saakin, äänin 100-60.

En minäkään ollut suunniteltu lapsi. Perheeseeni syntyi saman vuoden sisällä kaksi vauvaa, joista minä olin se toinen. Kiitos äidille ja isälle, että sain elää.

Kati Nummensalo
Luokanopettaja, kaupunginvaltuutettu (kd.)
Seinäjoki

Onnea yrittäjille Yrittäjän päivänä!

Tänään vietetään Yrittäjien päivää. Yrityksen perustaminen vaatii rohkeutta, riskinottoa, alkupääomaa tai lainaa, osaamista, ideoita ja ennakkoluulotonta mieltä. Jokainen yrittäjä on päivänsä ansainnut. Varsinainen liputuspäivä se ei ole, mutta jokainen suomalainen saa kuitenkin liputtaa itselleen tärkeäksi kokemana päivänä. Onnea ja menestystä jokaiselle yrittäjälle!